Kohtauskaavio

Kuka tai mikä on tämän subjekti tai henkilö? Missä tai mistä käsin henkilö puhuu? Missä ajassa tai ajallisessa ulottuvuudessa? Ja lopulta, mitä subjekti täällä tekee? Nämä kysymykset ovat ensimmäisinä kaaviossani. Kohtauksen kartoittaminen, se on ensimmäinen tehtävä, olipa subjekti-henkilö kuka tai mikä tahansa. Hän tai se voi hyvin olla toistaiseksi nimeämätön. Toiseen tai kolmanteen kohtaukseen mennessä nimeäminen on suoritettu. Sillä ehdotan, ehkäpä näytelmäkirjailijalta yllätyksettömästi, että nämä osiot mielletään kohtauksiksi. Kolmekymmentä kohtausta jaettu neljään näytökseen, joista ensimmäinen alkaa tästä. Kohtauksen kartoittaminen on itse asiassa tilanteen kartoittamista, koska tilanteesta kirjoitus alkaa. Kirjoitus on tilannesidonnaista, riippumatta siitä miten haluton se on myöntämään sitä. Joten – siirryttäessä syvemmälle kaavioon – on otettava huomioon jännitteet, konfliktit ja sisäiset ristiriidat, joita ilman subjekti-henkilöt harvoin eksistoivat. Jännite on tässä selvästi nähtävissä, kaavion täyttämiseen tarvittavien nimien puutteena. Ilman toimijoita kohtaus ei ole vielä alkanut. Ja ehkä tämä ensimmäinen kohtaus ei ala ollenkaan. Olemmehan vielä prologin turvallisessa tyyssijassa. Siksi meiltä viedään myös konfliktit ja sisäiset antagonismit, paitsi niin kuin ne ilmenevät tässä monologimaisessa mutta subjektittomassa tekstissä. (“Me”, otaksun, täytyy tarkoittaa tässä meitä tämän purkautumisen katsojia.) Valtasuhteiden muutokset, kaavion puolivälin yllä, tuovat meidät paitsi kohtauksen ydinalueille myös sen antiikkiseen rakenteeseen, Aristoteleen kolmikantaan alkuineen, keskikohtineen ja loppuineen. Ne vievät suurimman osan kaavion keskiosasta. Niiden alle jää enää dramaattisten henkilöiden alituisen tarvitsevuuden jäsentely, suorasukaisten kysymysten muodossa. Mitä henkilöt haluavat toisiltaan? Miten he pyrkivät saamaan haluamansa? Mikä on ase, asenne, asema, ja asento? (Saraketta aselevolle ei ole.) Lopuksi kaavion viimeinen rivi on varattu näyttelemisen väitetysti vangitsevimpaan puoleen: henkilöiden ajatuksen ja teon väliseen eroon. Mitä he piilottavat, salaavat? Kuka tässä puhuu? Näillä draaman kyseenalaisilla parametreilla minä aloitan.

OH